Talvilomalla

Pidämme hieman taukoa näissä julkisissa riimukeskusteluissamme. Jutustelu blogissa jatkunee näillä näkymin ensi vuoden puolella. Tuolloin blogi saa ehkä myös uuden ulkoasun. Osoite säilyy samana, joten aiheesta kiinnostuneen lukijan kannattaa pitää se tallessa.

Talvisin terveisin,

Ensio Kataja
Tapio Kotkavuori

Todellisen Tahdon riimu

Ensio, kirjoitit Týristä ja tiwaz-riimusta loistavasti.

Edellisestä päivityksestä on kohtuullisen paljon aikaa, varsinkin, jos aikaa mittaa internetissä totutulla päivitysvauhdilla. Kun mietin kirjoitustasi Týr-jumalasta, siitä kulunutta aikaa, PYHÄ-blogisi viimeaikaisia yhteisöllisiä teemoja, suhdettani riimuihin ja niiden magiaan, juuri ilmestynyttä Rûna-lehden numeroa, ja sitä miten nämä ja monta muuta asiaa liittyvät toisiinsa, nousee mieleeni moniulotteinen kokemus initiaatiosta, omalle initiaatiolle omistautuneisuudesta.

Týr on myyttisesti loistava esimerkki initiaatiolle omistautuneisuudesta, siihen liittyvästä pitkäjännitteisyydestä. Týr on Todellisen Tahdon jumala, tiwaz sen riimu. Tämän periaatteen mukaan initiaatti pitkäjännitteisesti omistaa itseään initiaationsa keskeisten periaatteiden mukaan elämän haasteille, elämän mielekkäälle järjestykselle niin omassa elämässä kuin omassa yhteisössä, uhraa itseään Itselleen, kulkee syvemmälle olemassaolon Mysteereihin. Tämän kautta riimu pitää sisällään sen "voiton" merkityksen, josta sinä Ensio hyvin kirjoitit.

- Tapio Kotkavuori

Týr-jumalan päivänä

No niin, Tapio, aloitamme tänään jo vanhemman futharkin kolmannen ja samalla viimeisen aettirin T-riimun myötä. Onkin erittäin sopivaa, että päivitän blogimme juuri tiistaina...

Tiwaz-riimu viittaa Týr’iin (muinaisenglanniksi Tiw, Tew tai Tiu), joka on germaaninen taivaan jumala. Hänen alkuperäinen työnsä multiversumin suhteen oli luoda tila, jossa myöhempi luominen (maailmojen muovaaminen) voisi tapahtua. Týr on myös oikeuden, lain ja järjestyksen jumala, sekä taistelun ja herooisen kunnian jumala.

Tiwaz sopii erityisesti sellaisiin riimutyöskentelyihin, joiden on tarkoitus saada oikeutta tai voittaa jokin asia. Aale Tynnin kääntämässä Sigrdrifan laulussa (kts. Eddan sankarirunot) valkyyria Sigrdrifa opettaa riimutaitoa Sigurdille sanoen: ”Opi voittoriimut, jos voittaa tahdot, ne kaiverra miekan kahvaan, toiset lappeeseen, toiset vakoon, ja lausu toistaen Tyr.”

Tiwaz on myös uhrautumisen riimu: paras initiatorinen esimerkki tästä on Ódhinnin itsensä uhraaminen viisauden saavuttamiseksi. Kuten Ódhinn, joka ”uhrasi” profaanin minuutensa korkeammalle, pyhälle minuudelleen, myös riimutyön tekijän on Vanhan Yksisilmän esimerkin mukaisesti ”uhrauduttava” riimujen voiman ja viisauden saavuttaakseen. Tiwaz ilmentää myös sellaista altruistista uhrautumista, joka tehdään toisten hyväksi.

Käänteisessä muodossa Tiwaz viittaa liialliseen ”järkeilyyn”, liialliseen uhrautuvaisuuteen, irrationaalisuuteen tai epäoikeudenmukaisuuteen. Tiwaz voi myös ilmentää liiallista sitoutuneisuutta status quo’hon ja arvoihin, jotka eivät todellisuudessa palvele mitään korkeampaa päämäärää. Negatiivinen tiwaz viittaa lyhyen tähtäimen hedonistisiin päämääriin, jotka saattavat johtaa häpeään ja tasapainottomuuteen. Ylösalaisin kääntynyt Týrin voima saa yksilön näkemään minkä tahansa kollektiivisen velvollisuuden tukahduttavana. Sellaisena, tiwaz voi olla negatiivinen heijastus nykyajan ultraliberaaleista ”arvoista”, jotka ovat irrallisia tradition korkeammista periaatteista.

Mitä tulee viikonpäiviin, tiistai (Týsdagr muinaisnorjaksi) on saanut nimensä Týrin mukaan. Tiistai sopiikin siten hyvin niin lakiasioiden kuin kaikenlaisten järjestämistä vaativien tehtävien tekemiseen. Tiwaz on ideaali riimu tiistaisille meditoinnille ja maagisille työskentelyille. Kuten kirjoitin PYHÄ-blogini The Days of the Week-kirjoituksessa:

Ajattele syvästi järjestyksen ja itsen uhraamisen käsitteitä (muista, kuinka Týr menetti kätensä asetettuaan sen Fenrir-suden suuhun): mitä ne ovat ja mikä merkitys niillä on sinulle. Onko elämäsi yleisesti ottaen ”järjestyksessä”? Mitä alueita elämässäsi ja omassa itsessäsi haluaisit ”järjestellä uusiksi”? T-riimu on myös uskollisuuden riimu. On sanottu, että ihminen, joka ei horju, vaan kykenee ylittämään muiden saavutukset, on ”rohkea kuin Týr”. Vietä aikaa ystäviesi ja perheesi kanssa. Vaikka on tärkeää suunnitella asioita ja työskennellä järjestelmällisesti, muista myös tehdä äläkä ainoastaan suunnittele tekeväsi. Seuraa Týr-jumalaa ja menestys on sinun.

Ehdotan myös, että riimutyön tekijä perehtyisi myös tiwazin etymologisiin taustoihin. Esimerkiksi suomen kieleen tiwaz on tullut lainasanana taivas. Paljon muitakin mysteerejä odottaa Etsijää, joka on yhtä periksi antamaton kuin Týr...

- Ensio Kataja

Opas

Ensio, kirjoituksessasi tuli hienosti esiin monta puolta sowilosta.

Itselleni sowilo edustaa ennen kaikkea juuri opasta, jonka varassa voi varmuudella navigoida oman elämän valtamerellä, oli sitten tyyntä tai myrskyä. Tällaisen oppaan valon voi löytää niin itsen sisältä ja ulkopuolelta, niin itselle tutuista kuin tuntemattomistakin olemassaolon alueista. Avainsanoja sowilon käyttöön oppaana ovat avoimuus itselle ja maailmalle sekä intuitio.

Initiatorisesta perspektiivistä sowiloa oppaana on hyvä pohtia suhteessa jo mainitsemaasi isa-riimuun. Isa tarkoittaa kirjaimellisesti jäätä, mikä initiatorisesti tarkastellen viittaa siihen voimaan, mikä pitää eri olennoille niiden perusolemuksen kannalta oleelliset elementit yhdessä. Isa on täten kiteyttävä ja integroiva voima, ja inhimillisellä tasolla se ilmenee eritoten oman identiteetin kokemuksessa. Identiteetti koostuu monista minuuden osa-alueista, mutta inhimillisellä tasolla oman persoonan, egon, voi nähdä olevan oleellinen tekijä, jonka kautta voi olla yhteydessä ja jonka kautta voi työstää näitä minän monia eri puolia.

Mikäli yksilö on ”liian jäässä”, hänen kykynsä olla avoin niin itselleen kuin muulle maailmalle kärsii. Tämä tarkoittaa, että hänen kykynsä olla avoin elämälle kärsii. Kyky initiaatioon, mielekkääseen muutokseen, intuitioon elämän mielekkäästä suunnasta, saattaa tyrehtyä kokonaan. Tällainen tila ilmenee tylsistymisen, paikalleen jämähtämisen, tuuliajolla olemisen tunteen, ja niihin liittyvien erilaisten ego-tason ongelmien kautta. Käänteisesti ongelmia voi tulla siitä, mikäli yksilö ei tarvittaessa tunnista rajojaan ja tiedä, miten, miksi, ja milloin niitä on mielekästä haastaa ja ylittää. Tähän saattaa liittyä heikkoa itsentuntoa –ja varmuutta, ja sen vuoksi erilaisten tarpeettomien tai huonojen oppaiden hyväuskoista seuraamista. Parhaimmillaan sowilo viittaa tasapainoiseen, initiatorisesti sisäiseen opastavaan valoon, jonka avulla yksilö pystyy arvioimaan oman identiteetin rajoja, tarvittaessa ylittämään ne, ja näin tarjoamaan vitaalista otetta ja suuntaa omaan elämään.

Sowilo on intuitio siitä, mihin oman elämän ”punainen lanka” initiatorisesti tarkastellen parhaimmillaan yksilöä vie. Se on valo, jonka varassa voi olemassaoloaan varmuudella navigoida kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tuli mitä tuli, sowiloa seuraamalla vitki kykenee kohtaamaan olemassaoloa tavoilla, mitkä vahvistavat häntä erilaisin mielekkäin tavoin.

Futharkin edellisen riimun, elhazin, ja sowilon välillä on, kuten peräkkäisten riimujen yleensäkin, omat linkkinsä. Eräs näistä liittyy pyhään. Elhazin ollessa jumalaisen inspiraation singulaarinen, useimmiten selkeästi manifestoitunut linkki ajassa ja paikassa, on sowilo tietyllä tapaa taas etäisempi ja vakaampi pyhän elementti yksilön olemassaolossa. Se on kuin paikallaan loistava aurinko tai pimeydessä hehkuva majakka, jota kohti ja jonka opastamana navigoida elämää eteenpäin.

Tunnetuin sowiloon liittyvä pyhä symboli on swastika, auringon kehrä, jossa on päällekkäin kaksi sowiloa. Swastikan salaisuus suhteessa pyhään liittyy ”kokonaisuuteen”, kokonaisuuden dynaamiseen liikkeeseen multiversumissa. Ulkoisessa maailmassa tämä ilmenee eritoten ”tähtitaivaan swastikassa” (Otava tarkasteltuna kaikkina päiväntasauksina –ja seisauksina kiertäessään Pohjantähteä) vuoden kierron kokonaisuudessa. Vitkin sisäisessä maailmassa swastikan pyhyys taas liittyy myyttisesti ilmaisten ”kosmisen jään (isa) ja tulen” (sowilo) dynaamiseen vuorovaikutukseen (swastikan suhteesta Otavaan kts. Joscelyn Godwinnin Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival.).

- Tapio Kotkavuori

Maiden valo

Solvognen (Nationalmuseet, Tanska)

Sól er landja ljóme
lúti ek helgum dóme.

Aurinko on maiden valo
kumarran pyhyydelle.

(Norjalainen riimuruno, käännös E.K.)

On sunnuntai, kirjaimellisesti "auringon päivä". Aurinko paistaa kirkkaasti ja ilma on hyvin lämmin. Herättyäni varhain tänä aamuna, tiesin, että tänään minun pitää ehdottomasti kirjoittaa jotain auringosta germaanisen tradition näkövinkkelistä.

Tätä päätöstä vahvisti, kun ulkoillessani aamulla satuin kuulemaan, kuinka eräs nainen opasti ystävällisesti toista oikean katuosoitteen löytämisessä. Tämä tapahtuma toi mieleeni opastuksen ja etsityn päämäärän periaatteet. Korkealla taivaalla, naisten ja itseni yläpuolella, fyysinen aurinko paistoi.

Ehkäpä syy siihen, miksi aurinko nähdään olennaisesti feminiinisenä germaanisessa mytologiassa (Sunna on pohjoinen auringon jumalatar) juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että aurinko on transformatiivinen, suojeleva ja hoitava voima: ajatellaanpa vaikka sen roolia orgaanisen elämän edistäjänä ja ylläpitäjänä.

Vanhemman futharkin kuudestoista ja samalla toisen ættirin viimeinen riimu, on sowilo, joka ilmentää aurinkoa. En käy tässä läpi kaikkia S-riimuun liittyviä perinteisiä yksityiskohtia, mutta suosittelen etsimään sowilon mysteeriä: se on vaivan väärti, sillä sowilo on ohjaava voima, joka johtaa voittoon ja menestymiseen. Tämä on syy siihen, miksi, kuten englantilainen riimuruno paljastaa, merenkulkijat toivovat aurinkoa heidän matkatessaan kaukomaihin.

Vielä tervehdyttävämpi Auringon valo saattaa olla heille, jotka kulkevat tietoisuuden korkeampia polkuja. Isan vastavoimana sowilo voi olla, islantilaisen riimurunon sanoin, "jään suru (= tuhoaja)". Sowilo voi sulattaa kovimmankin stagnaation jään ja se voidaan valjastaa myös tuomaan järjen valoa ego-manian kourissa kamppaileville. Auringon valo polttaa pois ulkoisen, väärän ulkoasun, tehden tilaa todellisuudelle (joka saattaa joskus tuntua kovalta). Mikäli se ei ole sinulle mieleen, toimisit viivaasti etsiessäsi rehellistä neuvoa sisimmästäsi muuttaaksesi tilannettasi. Seuraa sowilon esiintuoman "kunnian hohdon" (islantilainen riimuruno) mukaisia korkeampia periaatteita subjektiivisten ennakkoluulojesi sijaan ja tulet matkaamaan hyvin ja kauas.

Vaikkakin joskus kannattaa katsoa ulospäin etsittäessä vastauksia meitä askarruttaviin kysymyksiin (kuten esimerkissäni oikeaa tietä opastavasta naisesta), kaikkein tärkein ja korkein neuvonantaja löytyy sisältämme. Sowilo varoittaa aivan oikein liiallisesta sinisilmäisyydestä ja oman suunnan kadottamisesta, olipa kyseessä initiatorinen tai arkisempi päämäärä. Asetetut tavoitteet eivät riitä, vaan niissä tulisi myös pysyä. Etsi siis aurinkoa ja paistattele päivää sen valossa.

- Ensio Kataja

(Tämä päivitys poikkeaa muista siinä, että se on suomennos PYHÄ-blogissani tänään julkaisemastani kirjoituksesta The Radiance of the Lands.)

Pyhän ytimessä

Elhaz on ehkä se riimu, jonka tunnen parhaiten niin sen valoisan kuin varjoisammankin puolen kautta. Elhazin kosketus on saanut minut vuosien varrella matkustamaan ympäri maailmaa, heittäytymään mysteeriin koko olemuksellani. Elhaz on tältä pohjalta antanut minun myös kokea korkeimpia nietzscheläisiä olemassaolon vuortenhuippuja, mutta myös tuon vuorikiipeilyn seurauksena olen toisinaan myös lipsahdellut melkoisiin rotkoihinkin melkoisin vaurioin. Mutta, kuten fylgjani ääni kerran saksanmaalla totesi: No risk, no fun. Initiaatio, pyhän kosketuksen seuraaminen kohti multiversumin pimeyden tuntemattomia alueita, ei ole kiveen kaiverrettua jo valmiiksi tiedetyn toistamista, vaan aitoa dynaamista psyyken liikettä maailmankaikkeudessa, elämän mahdollisuuksiin tarttumista korkeampien periaatteiden kokemisen kautta.

On kuvaavaa, että yleisessä muodossaan elhaz liittyy yhteyteen pyhään, korkeampiin periaatteisiin, ja että käänteisenä sitä on käytetty myös hautamerkeissä merkkinä kuolemasta. Elhaz on pyhän, kokonaisen, tietoinen kosketus, jonka henki ilmenee bipolaarisesti juuri vastakohtien kautta, osana kokonaisuutta. Parhaimmillaan yksilö pyrkii inspiroitumaan tämän riimun ja sen ilmentymien kautta ja löytämään sen voiman ennen kaikkea itsestään - tällöin elhazin tarkoittama pyhä todella tulee informoimaan ja inspiroimaan vitkiä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Huonoimmillaan yksilö taas pyrkii ”saamaan elhazin omakseen” itsensä ulkopuolelta, ja tällöin hän on todella elhazin riimurunoissakin mainitun suon kanssa todella lannettaan myöten suossa. Ilmeisessä fylgjan inhimillisessä mielessä termi femme fatale voi viitata juuri tällaiseen kokemukseen – mikä on pyhää, sitä ei voi omistaa, mutta siitä voi inspiroitua – tai tuhoutua.

Wassail!

- Tapio Kotkavuori

Elhazin sarvilla

Perthron arvoituksesta pääsemmekin tutustumaan elhaz-riimuun, vaaran, suojeluksen sekä pyhän elementteihin. Kirjani lukeneet tietävät, että riimutyöni alkuvaiheesta lähtien Z-riimu on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä Pyhän (*wihaz, *hailagaz) riimu. Elhaz ilmentääkin perinteisesti ”yhteyttä jumaliin”, suojelua ja kontaktia fylgjaan.

Elhaz muistuttaa myös mahdollisuudesta edetä elämässäsi haluamaasi suuntaan. Tämä onnistuu kuitenkin vain, jos et mene siitä mistä aita on matalin, vaan näet vaivaa ja perustat toimintasi ns. ”korkeammille periaatteille”. Yksilötasolla tämä voi tietysti tarkoittaa monia kunkin elämään sisältyviä asioita, riimutradition piirissä sillä on myös rajatummat, selkeämmät merkityksensä.

Käänteinen elhaz varoittaa ”yhteyden katkeamisesta” tai siitä, että yritämme juosta, vaikka kävelykin on vielä hankalaa. Elhazin kaksiteräinen miekka ilmentää täten myös elämän varjopuolia: olemme epäonnistumassa pyrkimyksissämme ja syy on meissä itsessämme. Aivan kuten metsässä vaeltava hirven, meidän on syytä varoa ansoja ja oltava varuillamme.

Initiatorisen riimutyön puitteissa elhaz havahduttaa meidät. Se suuntautuu vertikaalisesti kohti Ásgardhrin korkeuksia, tietoisuuden lakipistettä. Elhaz ilmentää mahdollisuutta saavuttaa korkeampi tietoisuudentaso fylgjan kohtaamisen kautta. Nyt ollaan siis riimutyön ytimessä, pyhien ja voimallisten asioiden äärellä. Bipolaarisesti sekä vaara että suojelus ovat konkreettisesti läsnä ja tähän leikkiin ei ole syytä lähteä kovin heppoisin tiedoin ja taidoin. Mutta...riimutyö ja elämä yleensäkin ovat toki täynnä mahdollisuuksia, jos niille vain osaa herkistyä.

- Ensio Kataja

Kohtalon kudos

Arthur Rackham: The Norns

Ensio, kirjoitit jo melkoisen tyhjentävästi, mitä tulee perthron keskeisiin piirteisiin. Tuohon on vaikea mennä lisäämään mitään oleellista.

Mutta sen verran, että miettiessä Urdhria, Verdhandia ja Skuldia, on riimuihin vasta tutustuvalle hyväksi miettiä niiden yhteydessä yksinkertaisesti mennyttä, nykyisyyttä ja potentiaalista tulevaa. Perthro-riimun yhteydessä nämä käsitteet eivät ole yksinkertaisesti lineaarisia, vaan monella tapaa yhteenkietoutuneita, myös ei-lineaarisesti. Tuo mainitsemasi synkronisiteetin käsite on usein oiva avain tähän asiaan.

Kohtalo germaanisena käsitteenä on mielenkiintoinen. ”Kohtalo” sanaan liitetään tietynlainen henkinen determinismi, että omaa osaa maailmassa ei voisi muuttaa. Se kohtalon käsite, mikä perthrossa ilmenee, on kuitenkin sillä tapaa dynaaminen, että vaikka Urdhrin ja Verdhandin kautta on suuret mahdollisuudet asioiden tulla ilmenemään tietyllä tapaa myös tulevaisuudessa, niin ei tarvitse olla. Tuo siteeraamasi englantilainen riimuruno viittaa juuri tähän – vitkit, maagikot, pystyvät heittäytymään tämän tason metapeliin tietyllä sankarillisella otteella ja vaikuttamaan siihen, mikä on tulossa olevaksi. Robert S. de Ropp on viitannut tällaiseen metatason pelin pelaamiseen käsitteellä The Master Game, missä elämä itse on ihmisen peleistä jaloin.

Kuten totesit, on perthro kaikista riimuista germaanista mielenlaatua selkeimmin kuvaava. Tämä liittyy suoraan mielestäni tuohon kohtalon käsitteen dynaamiseen luonteeseen, siihen, että henki ja materia eivät ole toisistaan tiukan dualistisesti erillään olevia olemassaolon ulottuvuuksia, vaan kutoutuneet yhteen – tässä ja nyt, olemassaolon herooisessa kohtaamisessa.

- Tapio Kotkavuori

Kohtalon riimu

Noppakuppi on aina peliä ja naurua/ylevien kesken,/siellä missä soturit istuvat/olutsalissa,/onnellisina yhdessä. (Englantilainen riimuruno)

Perthro on vanhemman futharkin oikea kohtalon riimu (Ralph Blumin epäautenttisen "tyhjän riimun" voi siis surutta heittää menemään...). Perthro tuo myös esiin germaanisten heimojen keskuudessa vallinneen intohimon - jopa pakkomielteen - kaikenlaisiin uhkapeleihin. Perthron symboleita ovat noppakuppi tai vaikkapa riimupussi, mutta P-riimun muoto ilmentää myyttisellä tasollaan Wyrdin, kohtalon, kaivoa. Tätä pyhää kaivoa kuvataan Eddan Gylfaginning-runossa joka kertoo myös kohtalon kutojattarista, kolmesta nornasta, jotka tunnetaan nimillä Urdhr, Verdhandi ja Skuld. Germaanisessa myytissä he muovaavat kaiken aikaa tapahtumien verkostoa.

Initiatorisen riimutyön perspektiivistä katsottuna nornilla on paikkansa minuudessamme. Urdhr heijastelee niitä minuuden alueita, jotka olemme syystä tai toisesta jättäneet jälkeemme sekä asioita, jotka ovat tehneet meistä sen, mitä nyt olemme. Tällä tasolla ilmentyy myös koko menneisyys. Urdhrin tason asioita on usein vaikea enää muuttaa. Verdhandi puolestaan kuvastaa nykyisyyttä ja aktiivisia minuuden alueita; kaikkea sitä mitä olemme ja ilmennämme tässä ja nyt. Skuld heijastelee niitä mahdollisuuksia, kaikkea sitä potentiaalia, joka meissä on ja joka voi todellistua myöhemmin seurauksena tämän hetken töistämme ja teoistamme. Skuld kuvaa myös niitä prosesseja, joihin voimme vaikuttaa, mikäli pystymme merkittävässä määrin huomioimaan mutkikasta syiden ja seurausten ketjua. Urdhrin ja Verdhandin prosessien kautta Skuld, "tuntematon tulevaisuus" voi saada konkreettisen muotonsa. Samoin voivat paljastua vielä tähän asti latentteina ja kätkeytyneinä olevat minuutemme ominaisuudet.

Perthro kuvastaa riimun nostamista (myös sitä "avautumista Salaisuudelle", mistä filosofi Martin Heidegger on kirjoittanut). Perthro on kaiken elämän, kuoleman ja uudelleenilmentymisen kolmivaiheisen prosessin riimu. P-riimun voima ilmenee elämässämme usein myös synkronisiteetin, "merkityksellisten sattumien", muodossa. Synkronisiteetti on mm. psykologi Carl Jungin käyttämä termi, jolla hän selitti sitä, miten mikrokosmos (subjektiivinen universumi) ja makrokosmos (objektiivinen universumi) ovat keskinäisessä vastaavuussuhteessa.

Perthron salaisuutta ymmärtääkseen, riimutyön tekijä voi tutkia erilaisia pelejä, niiden strategioita ja niiden taustoja. On myös syytä pohtia, mitä "pelejä" me elämässämme ja ihmissuhteissamme pelaamme, kenen kanssa ja miksi? Mitä opimme niistä, mistä ne ovat saaneet alkunsa ja mihin ne johtavat? Riimuneuvonpidossa nostettu P-riimu saattaa kehottaa meitä toden teolla testaamaan itseämme, "laittamaan itsemme likoon", ottamaan vastaan uusia haasteita, vaikka vain sen takia, että näemme, selviämmekö niistä. Germaanisten heimojen historiaan perehtyvä tulee huomaamaan, että perthro onkin kaikkein selkeimmin germaanista mielenlaatua ilmentävä riimu.

Kertoisitko, Tapio, mitä sinä ajattelet Perthro-riimusta, kohtalon käsitteestä sekä Urdhrista,Verdhandista ja Skuldista suhteessa riimuneuvonpitoon?

- Ensio Kataja