Hyvä aloitus, Ensio!

Ja monellakin tapaa mielekäs meille pohjanperäläisille, hyperborealaisille. Kenties ensiteoksemme liikuttavat omalla pienimuotoisella tavallaan niille kuuluvien kontekstien yksilöllistä ja jaettua, kulttuurista, fehua. Käytännöllisyyttä, itsensä likoon pistämistä maailmassa ne molemmat joka tapauksessa korostavat, ja sellaisena heijastavat lähtökohtiamme kontrastiksi staattiselle, maailmasta "erilleen olevalle henkisyydelle" (Tässä kohdin voi lukea Alain de Benoistin False Contrasts-kappaleen hänen teoksestaan On Being a Pagan).

Fehu, sisäisenä pääomana, tulee rohkeasti laittaa maailmaan ja liikkeeseen (mitä kautta pääsemmekin ehkä myöhemmin futharkin toiseen riimuun?) Tästä seuraa huima määrä erilaisia fyysisiä ja sosiaalisia projekteja, joiden kautta Itse (väljästi ilmaisten psyyke) ilmenee maailmassa ja pitää itsensä aidosti Elossa.

Mitä tuumaat siitä seuraavan, Ensio, jos yksilö patoaa henkistä fehuaan? Millaisia merkkejä tästä ja Benoistin esittämästä väärästä hengen ja materian vastakohtaistamisesta kulttuurissamme voi nähdä nykyään olevan? Muita ajatuksia?

-Tapio Kotkavuori