Mjóllnirin muodosta ja voimasta

Miettiessäni aiemmin mainittua Wingen maalausta ja Thurisaz-riimua, tuli mieleeni, miten riimuja voi opiskella monella tasolla: Niiden muotoja, niiden äännearvoja, niiden nimiä, niihin liittyviä riimurunoja, sekä niiden paikkaa suhteessa muihin riimuihin kokonaisessa aettirissa. Kirjassasi Riimujen Viisaus olet valottanut näitä kaikkia puolia hyvin niin teoriassa kuin käytännössä.

Kaikista riimuista on Thurisazista mielestäni ehkä helpoin aloittelevankin riimuihin perehtyjän löytää sen muodon symbolista merkitystä. Riimun pystyviivan ilmentäessä tietoisuuden vertikaalista ulottuvuutta Helistä Miðgarðrin kautta aina Ásgarðriin, on viivan puolivälissä oleva hakanen Miðgarðrin kohdalle osuva ”piikki” aasain ja jättien välisessä suhteessa, tietoisten (ei-luonnollisten) ja esi-tietoisten (luonnollisten) voimien jatkuvassa jännitteessä.

Thórrin, aasain puolustajan, vasaran muoto voi tätä kautta näyttää uudella tapaa merkitykselliseltä, eikä vain sattumalta. Jokainen täällä Miðgarðrissa, ”Mjóllnirin hakasessa”, kulkeva voi tunnustella, miten tähän riimuun liittyy omansalaista arkkityyppistä voimaa ja merkityksen tunnetta. Myös germaanisen/pohjoisen esikristillisen henkisyyden dynaamista maailmassa ilmenevää luonnetta voi samalla miettiä, ja ehkäpä uudelleen lukea jo aiemmin mainitsemani Alain de Benoistin False Contrasts-kappaleen hänen kirjastaan On Being a Pagan.

Mjóllnirin, tai suomalaisittain Ukon vasaran, voi nähdä eräänä mielenkiintoisena kollektiivisen alitajunnan heijastumana menneisyydestä tähän päivään. Tämän koruissakin edelleen suositun symbolin merkitys tuntuu pysyvän intuitiivisesti edelleen vahvana, vaikka ”vanhat jumalat” on koetettu pyyhkiä maton alle. Eikä Mjóllnir ole ainut lajissaan, vastaavia vahvoja arkkityyppisiä elementtejä on kulttuurissamme edelleenkin, vai mitä olet mieltä, Ensio?

- Tapio Kotkavuori