Tursaansydän, valknútr ja ansuz

Mielenkiintoista, Tapio, että nostit Mjóllnirin esiin. Se on tosiaankin yhä vahva, mielekäs ja autenttinen symboli. Thurisaz-riimun ja Thórrin vasaran yhteydessä tuli muuten mieleeni myös tursaansydän, jota on Suomessa tavattu erilaisista vanhoista puuesineistä, astioista ja aitanovista. Esimerkiksi kirjailija Ilmari Kianto löysi tällaisen merkin 1800-luvun lopulla Suomussalmella lapsuudenkotinsa rannassa olevasta isovihanaikaisen ladon ovesta. Jotain tursaansydämen arkkityyppisestä voimasta kertonee sekin, että Kianto käytti sitä sittemmin koko elinikänsä henkilökohtaisena symbolinaan. Perehtymällä kalevalaiseen myyttiin Iku-Tursosta, Äijön pojasta, saattaa päästä tursaansydämen mysteerin jäljille.

Mjóllnirin ohella tärkeimpiä (omasta mielestäni tärkein) symboleja germaanisessa traditiossa on valknútr, ”Ódhinnin solmu”; symboli joka on niin monimerkityksinen, ettei sen kaikkia tarkoituksia voi yhdessä kirjoituksessa edes tuoda esiin. Valknútr ei ole kirjani kannessa koristeena (vaikka se esteettinen symboli mielestäni onkin) vaan se on avain germaaniseen psykokosmologiaan: Yggdrasillin yhdeksään maailmaan, riimujen magiaan ja koko odinilaiseen initiaatioon, jossa Ódhinnin myyttistä esimerkkiä seuraten itse annetaan Itselle. Valknútr, joka tunnetaan myös ”kaatuneiden solmuna”, on ollut germaanisten heimojen keskuudessa Ódhinnille omistautuneiden soturien ja ylimysten symboli, jonka kantaja on ollut henkisesti valmis liittymään Ódhinnin soturien joukkoon Valhallassa.

Siinä missä valknútr kytkeytyy kiinteästi Ódhinniin ja hänen salaisuuksiinsa, on myös thurisaz-riimua vanhemmassa futharkissa seuraava ansuz Ódhinniin yhdistetyimpiä riimuja. Ansuzin islantilainen riimuruno sanookin: ”Aasa on muinainen isä ja Ásgarðin päällikkö ja Valhallan johtaja”. Ansuz on puheen, runouden, tiedon ja inspiraation riimu, joka mahdollistaa pääsyn korkeampaan tietoisuuden tilaan. Riimun synkempi puoli on se, että ansuz ilmentää helposti myös meille tyypillisiä harhakuvitelmia sekä herkkyyttä ymmärtää asiat väärin. Ansuzin voima kääntyy meitä vastaan esimerkiksi silloin, kun puhumme asioista vastoin parempaa tietoa.

Niin valknútrin kuin ansuzin mysteereihin perehtyvän on muistettava oma päämääränsä, tietoisuuden kehitykseen tähtäävä työnsä, niin hän ei eksy multiversumin maailmoihin eikä erehdy pitämään subjektiivisia fantasioita viisautena tai merkkeinä jumalilta. Ansuzin initiatorisen merkityksen kirkastuminen johtaa myös siihen, että riimutyön tekijä ymmärtää, ettei Ódhinnia tule ”palvoa”, vaan pikemminkin kannattaa pyrkiä tulemaan Ódhinnin kaltaiseksi. Ansuz paljastaa myös, ettei Ódhinnia kannata ”etsiä”, vaan ennemminkin on syytä etsiä niitä oman minuuden ja multiversumin mysteereitä, joita myös Ódhinn etsii.

Ansuziin liittyen olen havainnut hyväksi tehdä aika ajoin yksinkertaisen käytännön harjoituksen, jota voi suositella muillekin: ennen kuin avaan suuni, mietin, mitä minulla on todella sanottavaa.

-Ensio Kataja