Opas

Ensio, kirjoituksessasi tuli hienosti esiin monta puolta sowilosta.

Itselleni sowilo edustaa ennen kaikkea juuri opasta, jonka varassa voi varmuudella navigoida oman elämän valtamerellä, oli sitten tyyntä tai myrskyä. Tällaisen oppaan valon voi löytää niin itsen sisältä ja ulkopuolelta, niin itselle tutuista kuin tuntemattomistakin olemassaolon alueista. Avainsanoja sowilon käyttöön oppaana ovat avoimuus itselle ja maailmalle sekä intuitio.

Initiatorisesta perspektiivistä sowiloa oppaana on hyvä pohtia suhteessa jo mainitsemaasi isa-riimuun. Isa tarkoittaa kirjaimellisesti jäätä, mikä initiatorisesti tarkastellen viittaa siihen voimaan, mikä pitää eri olennoille niiden perusolemuksen kannalta oleelliset elementit yhdessä. Isa on täten kiteyttävä ja integroiva voima, ja inhimillisellä tasolla se ilmenee eritoten oman identiteetin kokemuksessa. Identiteetti koostuu monista minuuden osa-alueista, mutta inhimillisellä tasolla oman persoonan, egon, voi nähdä olevan oleellinen tekijä, jonka kautta voi olla yhteydessä ja jonka kautta voi työstää näitä minän monia eri puolia.

Mikäli yksilö on ”liian jäässä”, hänen kykynsä olla avoin niin itselleen kuin muulle maailmalle kärsii. Tämä tarkoittaa, että hänen kykynsä olla avoin elämälle kärsii. Kyky initiaatioon, mielekkääseen muutokseen, intuitioon elämän mielekkäästä suunnasta, saattaa tyrehtyä kokonaan. Tällainen tila ilmenee tylsistymisen, paikalleen jämähtämisen, tuuliajolla olemisen tunteen, ja niihin liittyvien erilaisten ego-tason ongelmien kautta. Käänteisesti ongelmia voi tulla siitä, mikäli yksilö ei tarvittaessa tunnista rajojaan ja tiedä, miten, miksi, ja milloin niitä on mielekästä haastaa ja ylittää. Tähän saattaa liittyä heikkoa itsentuntoa –ja varmuutta, ja sen vuoksi erilaisten tarpeettomien tai huonojen oppaiden hyväuskoista seuraamista. Parhaimmillaan sowilo viittaa tasapainoiseen, initiatorisesti sisäiseen opastavaan valoon, jonka avulla yksilö pystyy arvioimaan oman identiteetin rajoja, tarvittaessa ylittämään ne, ja näin tarjoamaan vitaalista otetta ja suuntaa omaan elämään.

Sowilo on intuitio siitä, mihin oman elämän ”punainen lanka” initiatorisesti tarkastellen parhaimmillaan yksilöä vie. Se on valo, jonka varassa voi olemassaoloaan varmuudella navigoida kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tuli mitä tuli, sowiloa seuraamalla vitki kykenee kohtaamaan olemassaoloa tavoilla, mitkä vahvistavat häntä erilaisin mielekkäin tavoin.

Futharkin edellisen riimun, elhazin, ja sowilon välillä on, kuten peräkkäisten riimujen yleensäkin, omat linkkinsä. Eräs näistä liittyy pyhään. Elhazin ollessa jumalaisen inspiraation singulaarinen, useimmiten selkeästi manifestoitunut linkki ajassa ja paikassa, on sowilo tietyllä tapaa taas etäisempi ja vakaampi pyhän elementti yksilön olemassaolossa. Se on kuin paikallaan loistava aurinko tai pimeydessä hehkuva majakka, jota kohti ja jonka opastamana navigoida elämää eteenpäin.

Tunnetuin sowiloon liittyvä pyhä symboli on swastika, auringon kehrä, jossa on päällekkäin kaksi sowiloa. Swastikan salaisuus suhteessa pyhään liittyy ”kokonaisuuteen”, kokonaisuuden dynaamiseen liikkeeseen multiversumissa. Ulkoisessa maailmassa tämä ilmenee eritoten ”tähtitaivaan swastikassa” (Otava tarkasteltuna kaikkina päiväntasauksina –ja seisauksina kiertäessään Pohjantähteä) vuoden kierron kokonaisuudessa. Vitkin sisäisessä maailmassa swastikan pyhyys taas liittyy myyttisesti ilmaisten ”kosmisen jään (isa) ja tulen” (sowilo) dynaamiseen vuorovaikutukseen (swastikan suhteesta Otavaan kts. Joscelyn Godwinnin Arktos: The Polar Myth in Science, Symbolism, and Nazi Survival.).

- Tapio Kotkavuori

Maiden valo

Solvognen (Nationalmuseet, Tanska)

Sól er landja ljóme
lúti ek helgum dóme.

Aurinko on maiden valo
kumarran pyhyydelle.

(Norjalainen riimuruno, käännös E.K.)

On sunnuntai, kirjaimellisesti "auringon päivä". Aurinko paistaa kirkkaasti ja ilma on hyvin lämmin. Herättyäni varhain tänä aamuna, tiesin, että tänään minun pitää ehdottomasti kirjoittaa jotain auringosta germaanisen tradition näkövinkkelistä.

Tätä päätöstä vahvisti, kun ulkoillessani aamulla satuin kuulemaan, kuinka eräs nainen opasti ystävällisesti toista oikean katuosoitteen löytämisessä. Tämä tapahtuma toi mieleeni opastuksen ja etsityn päämäärän periaatteet. Korkealla taivaalla, naisten ja itseni yläpuolella, fyysinen aurinko paistoi.

Ehkäpä syy siihen, miksi aurinko nähdään olennaisesti feminiinisenä germaanisessa mytologiassa (Sunna on pohjoinen auringon jumalatar) juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että aurinko on transformatiivinen, suojeleva ja hoitava voima: ajatellaanpa vaikka sen roolia orgaanisen elämän edistäjänä ja ylläpitäjänä.

Vanhemman futharkin kuudestoista ja samalla toisen ættirin viimeinen riimu, on sowilo, joka ilmentää aurinkoa. En käy tässä läpi kaikkia S-riimuun liittyviä perinteisiä yksityiskohtia, mutta suosittelen etsimään sowilon mysteeriä: se on vaivan väärti, sillä sowilo on ohjaava voima, joka johtaa voittoon ja menestymiseen. Tämä on syy siihen, miksi, kuten englantilainen riimuruno paljastaa, merenkulkijat toivovat aurinkoa heidän matkatessaan kaukomaihin.

Vielä tervehdyttävämpi Auringon valo saattaa olla heille, jotka kulkevat tietoisuuden korkeampia polkuja. Isan vastavoimana sowilo voi olla, islantilaisen riimurunon sanoin, "jään suru (= tuhoaja)". Sowilo voi sulattaa kovimmankin stagnaation jään ja se voidaan valjastaa myös tuomaan järjen valoa ego-manian kourissa kamppaileville. Auringon valo polttaa pois ulkoisen, väärän ulkoasun, tehden tilaa todellisuudelle (joka saattaa joskus tuntua kovalta). Mikäli se ei ole sinulle mieleen, toimisit viivaasti etsiessäsi rehellistä neuvoa sisimmästäsi muuttaaksesi tilannettasi. Seuraa sowilon esiintuoman "kunnian hohdon" (islantilainen riimuruno) mukaisia korkeampia periaatteita subjektiivisten ennakkoluulojesi sijaan ja tulet matkaamaan hyvin ja kauas.

Vaikkakin joskus kannattaa katsoa ulospäin etsittäessä vastauksia meitä askarruttaviin kysymyksiin (kuten esimerkissäni oikeaa tietä opastavasta naisesta), kaikkein tärkein ja korkein neuvonantaja löytyy sisältämme. Sowilo varoittaa aivan oikein liiallisesta sinisilmäisyydestä ja oman suunnan kadottamisesta, olipa kyseessä initiatorinen tai arkisempi päämäärä. Asetetut tavoitteet eivät riitä, vaan niissä tulisi myös pysyä. Etsi siis aurinkoa ja paistattele päivää sen valossa.

- Ensio Kataja

(Tämä päivitys poikkeaa muista siinä, että se on suomennos PYHÄ-blogissani tänään julkaisemastani kirjoituksesta The Radiance of the Lands.)