Ilo ja uusi vuosi

Elämme jälleen kulttuurisesti hyvin liminaalista aikaa. Länsimaissa vuosi vaihtuu kohta. Tällainen vuoden vaihteen määritteen tekeminen edustaa Ódhinnin tietoisuuden lahjan ei-luonnollista potentiaa. Tämä on hyvä aika kylvää multiversumin kudokseen maagisia Tahdon siemeniä tulevalle vuodelle. Tämä on myös hyvää aikaa viettää aikaa ystävien kanssa wunjon hengessä. Juomasarvellinen sille ja tulevan vuoden mysteereille!

Reyn til Rûna!

- Tapio Kotkavuori

Ilo on tullut!

Olen kirjassani julkaissut suomenkieliset käännökset vanhemman futharkin riimuihin liittyvistä runoista. Wunjo-riimun englantilainen riimuruno kuuluu seuraavasti:

Ilo kuuluu hänelle/jolla on vähän huolia/kipuja ja suruja/, ja hänelle, jolla itsellään on/valtaa ja siunausta,/ja kelvollinen asunto.

W-riimu ilmentää iloa, nautintoa ja harmoniaa niin ihmisten kuin elementtienkin välillä. Vaikka elämässä tarvitaan kitkaa ja tietoisia ponnistuksia, myös harmonialla on paikkansa. Wunjosta saa alkunsa todellinen ystävyys, kaikenlainen yhteisymmärrys, elämänilo ja elämästä nauttiminen.

Ilo loppuu kuitenkin lyhyeen, mikäli wunjon voima kuihtuu: se merkitsee valitettavasti yksinäisyyttä, vieraantumista niin itselle tärkeistä ihmisistä kuin jumalista ja korkeammista periaatteista. Nyky-yhteiskunnassa kuihtuneen wunjo-voiman voi havaita alati kasvavassa vieraantumisessa, syrjäytyneisyydessä sekä atomisoitumisessa. Aidon yhteisöllisyyden puute ilmentää pahasti heikentynyttä wunjoa. Myös ylenpalttinen omaan napaan tuijottaminen ja nihilismi edustavat nurin niskoin kääntynyttä wunjoa.

Huolehtimalla sisäisen ja ulkoisen maailman tasapainoisesta vuorovaikutussuhteesta, wunjo voimistuu ja noina tietoisina hetkinä elämä tuntuu vallan pursuavan syvää iloa.

Paljon wunjoa tulevalle vuodelle!

- Ensio Kataja

Sjálfr sjálfum mér

Sattuipa tosiaan sopivasti, että gebo osui juuri jouluun. Tai ehkä pitäisi jättää ”sattumasta” puhuminen ja ottaa jälleen synkronisiteetti käsitteenä tilalle. Sen verran merkityksellisesti gebokin sattui kohdalleen. Kuten myös sekin, että sen enempää suunnittelematta tein joulun aikaan itselleni riimut siitä tammenoksasta, joka vanhasta Uppsalasta hiljan tekemältäni matkalta tarttui käteeni. Mutta niinhän se menee, kuten kirjassasi Riimujen viisaus osuvasti kirjoitat:

Riimut ovat eräänlainen tietoisuuden tiekartta, jota seuraamalla matkaat oman minuutesi ihmeellisiin ulottuvuuksiin. Ódhinnin lahja ilmenee kyvyssämme olla oman todellisuutemme intentionaalisia muovaajia: tämä on myös riimutyöhön liittyvän ”magian” ydin.

Siinä joulupäivänä oksaa sahaillessani ja galdreja laulaessani mietin tietoisuuden rakenteen mysteereiden symboleja, Rúnatals þáttr Óðin-runoa, sekä sitä symbolista lahjaa, jota itselleni ”sattumalta” siinä Jouluna tein. Joulun etymologiaa ja taustoja tuli myös muisteltua.

Lopuksi pari jouluunkin osuvaa iättömän viisasta säettä Aale Tynnin mainiosti kääntämästä teoksesta Eddan Jumalrunot.

Korkean runo, säe 20:

Ahne mies
ei määränsä tunne,
syö itsensä hengiltä aivan;
viisaiden joukossa
vatsansa vuoksi
mies usein on naurun aihe.

Korkean runo, säkeet 39-41:

En nähnyt niin aulista
antajaa,
ettei vartoisi vastalahjaa,
niin avokätistä
omastaan,
että pahastuisi palkinnosta

Jos varallisuutta
on voittanut mies,
hän eläköön idartamatta;
moni oudoille säästää,
mitä rakkaille aikoi,
käy paljossa toisin kuin toivot.

Ilahduta ystäviä
asein ja vaattein,
sen parhaiten oivallat itse;
lahjat enentävät
ystävyyden ikää,
jos kohtalo kääntyy oikein.

Wassail!

- Tapio Kotkavuori

Gebo, tietoisuuden lahja

Kuinka ollakaan, päädymme näin jouluna sopivasti G-riimuun. Alkugermaaninen nimi gebo tarkoittaa ”lahjaa” tai ”vieraanvaraisuutta”; muinaisenglantilainen gyfu lahjan lisäksi myös ”anteliaisuutta” ja muinaisnorjalainen gipt ”avioliittoa”.

Vaikka jouluun liittyen gebon voi toki mieltää tarkoittavan minkä tahansa lahjan antamista ja vieraanvaraisuutta, näkisin että erityisesti gebo on Ódhinnin kolmiosaisen lahjan (tietoisuuden, hengen ja muodon) periaate. Kirjassani Riimujen viisaus kirjoitan gebon hengessä seuraavaa:

Initiatorisen riimutyön aloittava saattaa myös oivaltaa, että riimujen perimmäinen todellisuus ilmenee meille juuri Ódhinnin lahjan, tietoisuuden, kautta. Riimut ovat eräänlainen tietoisuuden tiekartta, jota seuraamalla matkaat oman minuutesi ihmeellisiin ulottuvuuksiin. Ódhinnin lahja ilmenee kyvyssämme olla oman todellisuutemme intentionaalisia muovaajia: tämä on myös riimutyöhön liittyvän ”magian” ydin.

Gebo on myös kahden ihmisen riimu; se ilmentää kaikkea polaarisuutta, jännitettä ja vetovoimaa, niin myönteisessä kuin kielteisessä merkityksessä. Gebo saattaa viitata uuden ihmissuhteen alkuun tai sellaisen kariutumiseen.

Initiatorisessa riimutyössä gebo paljastuu konkreettisesti Yggdrasill-mysteerin keskeiseksi riimuksi: aivan kuten Eddan Korkean runon säkeistöt 138-145 Ódhinn-jumalan myyttisen esimerkin kautta kertovat, se ilmentää luonnollisen itsen ja sen monien pyyteiden ”uhraamista” tietoisuuden kehittämisen työlle ja siten ihmisen ei-luonnolliselle Itselle.

- Ensio Kataja

Kenaz ja luovuus

Hyviä huomioita jälleen, Ensio.

Kysyit ajatuksiani kenazista ja luovuudesta.

Eräs hyödyllinen tapa tarkastella riimuja, on miettiä, miten ne ovat suhteessa niitä lähellä oleviin riimuihin aettirissa. Jos kärjistää, voi sanoa, että raidhoon sen eräässä epätäydellisessä muodossaan voi liittää yliälyköt, joiden elämässä on kyllä täsmällisyyttä, itsekuria, ja tasaisesti elämän projekteja eteenpäin vievää ”rytmiä”. Mutta intohimo, luovuuden palo, merkityksellisyyden kokeminen, mysteerin ja magian kokeminen, voi olla heillä aika vähissä. Pahimmillaan tämä voi johtaa umpikujanomaiseen eksistentialistiseen ahdistukseen, La nauséen.

Kenaz on helppo liittää taiteilijoihin. Luovuus, intohimo, spontaanius. Merkityksien joskus niin pakottava ja sielua repivä palo. Tarve ilmentää itseään. Aivan holtittomana kenaz ilmenee taiteilijoissa, jotka ovat intohimonsa holtittomasti vietävinä, onnistuen parhaimmillaan luomaan myös jotain suurta, mutta eläen täysin irrationaalista, suunnittelematonta ja itsetuhoisaakin elämää. Kehnoimmillaan kenaz ainoastaan polttaa heidät karrelle, ilman taiteellisia virstanpylväitä. Jos tähän liittyy vielä huonoa raidhoa, umpikujanomaista eksistentialistista ahdistusta, ratsastetaan soihtu kädessä ruutivarastoon tai psykiatriselle osastolle.

Pienenä ajatustyönä voi tarkkailla, millä tavalla nämä edellämainitut puolet ilmenevät ajassamme vaikkapa taiteen tai tiedeuskon piirissä.

Vitki, maagikko, tarvitsee sekä intohimoa että täsmällisyyttä. Mahdollisuutta spontaanisuudelle ja suprarationaalisen inspiroivalle kosketukselle, mutta myös järkevää kontekstia, älykkäästi valittuja raameja, joilla tämä luovuuden tuli suunnataan maailmankaikkeuteen hedelmällisellä tavalla. Fehu –ja uruz-riimuja voi miettiä tässä yhteydessä myös. Ilman uruzin suuntaa fehun energia saattaa levitä hallitsemattomasti ympäriinsä tai patoutua ja sitä kautta polttaa kantajaansa.

Kun nämä puolet, kärjistäen ilmaistuna äly ja tunne, saavuttavat toimivan dynaamisen kokonaisuuden, myös tietoisuuden kipinä pääsee mysteerissään avautumaan optimaalisesti maagikolle. Sen suhteen voi tähän väliin kerratakin ansuzin mysteeriä, joka seuraavaksi käsiteltävän gebon kautta ikäänkuin uudelleenilmenee seuraavassa potenssissaan ensimmäisen aettirin maagisessa formulassa.

- Tapio Kotkavuori

Kenazin liekit

Siinä missä raidho saattaa auttaa tekemään "oikeita asioita oikeaan aikaan" (sinun kohdallasi, Tapio, tämä tarkoitti esimerkiksi tuon matkasi toteuttamista ja uuden vaiheen aloittamista elämässäsi), vanhemman futharkin kuudes riimu, kenaz, tuo esiin luovuuden. Kenaziin liittyvä englantilainen riimuruno sanoo:

Soihtu on kaikille eläville/tulestaan tuttu/se on kirkas ja loistava,/se yleensä palaa/kun ylimykset lepäävät salissa.

Kenazin valossa olen tarkastellut monia asioita entistä lähempää. Myös uuden luominen on ollut voimakasta. Kenazin roihu voi hallitsemattomana kuitenkin olla vaarallinen; esimerkiksi monien taitelijoiden elämään liittyvät tragediat ja hillittömyydet ovat seurausta hallitsemattomasta kenaz-voimasta. Kenazin kanssa voi siis myös polttaa näppinsä tai tulla sairaaksi. Kenazin norjalainen ja islantilainen riimuruno viittaavatkin "kipuun" ja "suruun".

Tasapainoisella tavalla ohjattuna kenazin liekit lämmittävät, aivan kuten tuli takassa talvisena iltana. Kenaz ilmentää kykyä muovata asioita sekä objektiivisessa että subjektiivisessa maailmassa; valitettavasti se voi myös johtaa loppuun palamiseen tai kaikenlaisten luovien energioiden kuihtumiseen.

Kenaz on myös voimakas seksuaalisuuden riimu, ja siihen pätevät pitkälti samat kommentit kuin luovuudenkin suhteen.

Miten sinä, Tapio, olet luovana ihmisenä kokenut kenazin?

- Ensio Kataja

Raidho matkana

Kuva: Tapio Kotkavuori

Riimurunoissa raidhon yhteydessä puhutaan matkasta. Tämä voi tarkoittaa yksinkertaisesti jotain konkreettista, fyysistä matkaa. Matka voi kuitenkin olla myös subjektiivisempaa laatua, siirtymää elämänvaiheesta tai asiasta toiseen. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että raidho tarkoittaa kulkua pisteestä a pisteeseen b, ja parasta mahdollista tapaa tehdä tuo matka.

Omassa elämässäni Raidho nivosi hiljan niin subjektiivisen kuin objektiivisenkin puolensa matkassani vanhaan Uppsalaan. Matka itsessään oli jo eräänlainen siirtymäriitti, mutta muodollisesti se oli sellainen vasta alueen kolmella kuuluisalla kukkulalla, Kunghögarnalla, jossa luin Havamalin säkeet 138-145, nostin juomasarven Óðinnille ja itselleni, ja aloitin erään uuden Työn elämässäni.

Raidho, ansuz-riimua seuraavana, on matka, suuntautuminen universumissa, joka on korkeamman tajunnantilan inspiroima ja informoiva. Näin sillä on syvimmässä muodossaan yhteys siihen, mitä Rudolf Otto kutsui käsitteillä Mysterium Tremendum et Fascinans. Yksinkertaistaen, tämä tarkoittaa sitä, mitä voidaan pitää tietoisuuden muodoista pyhimpänä. Jotkut lukijoista saattavat löytää tästä myös erään linkin Ension omalla blogillaan esittämään modernismin kritiikkiin.

- Tapio Kotkavuori

Raidhon liike

Sanojen voima on merkittävä, sillä sanat voivat johtaa tekoihin; hyvä että otit tämän esille, Tapio. Ansuzin siivittämät sanat saavat yleensä aikaan muutoksia ja ainakin jonkinlaista liikettä. Tämä johtaa raidho-riimuun, johon Riimujen viisaus-kirjassani yhdistän ”syklisen, rytmikkään ja suhteellisen liikkeen”. Raidhon ollessa kyseessä kaikissa riimurunoissa mainitaankin "ratsastaminen".

Raidho edustaa paitsi liikettä, myös järjestelmällistä muutosta, oikeutta sekä dynaamista itsen ja maailman oikean järjestyksen prosessia. Yksinkertaisimmillaan raidho sanoo: käytä järkeäsi ja pyri tasapainoon elämässäsi. Ratsastaminen on hankittu taito, jota pitää harjoittaa, jotta siinä kehittyisi mahdollisimman hyväksi. Se ei ole aina helppoa. Ratsastaminen vaatii tasapainoa, fyysistä kuntoa, valppautta ympäristöstä, hevosen liikkeistä. Ratsastajan on ohjattava hevosta, eikä päinvastoin. Riimutyön tekijän on siis syytä omata tiettyä kurinalaisuutta, eikä antaa kaikenlaisten ulkoisten ärsykkeiden vaikuttaa tekemisiinsä.

Raidhon myötä on mahdollista päästä eroon lukkiutuneista asenteista, nähdä tekonsa ja toimensa uudessa valossa sekä uudelleen järjestää elämäänsä. Aivan kuten muinaisgermaanisten heimojen keskuudessakin, teot kertovat ihmisestä aina enemmän kuin pelkät sanat. Olemmeko pelkkää puhetta vai tuleeko elämästämme tietoisten tekojen sarja, tähän raidho voi vaikuttaa.

Arkielämässä raidhon nurja puoli tuo esiin ylenpalttisen byrokratian vaikutuksen. Myös lakiasioiden kiemurat ovat silkkaa raidhoa, olipa kyseessä voitto tai häviö. Lakiasioiden lisäksi raidho on yhteydessä kaikenlaisiin vannottuihin valoihin. Onkin hyvä pohtia, millaisia valoja me itse kukin olemme vannoneet ja miksi? Mitä olemme luvanneet, joko itsellemme tai muille? Entä olemmeko pitäneet lupauksemme?

- Ensio Kataja

Ansuz ja sanan magia

Lopetit viime kerralla osuvasti, Ensio. Aprikoin hiljan, miten olen viime aikoinakin onnistunut sekä todella hyvin miettimään, mitä suustani päästän, että mitä olisin voinut jättää toisinaan kokonaan sanomatta. Sanoissa on voimaa. Ne muovaavat osaltaan maailmaa. Sen voi jokainen varmistaa omakohtaisesti, miettien vaikkapa sanojensa roolia ja vaikutusta moniin oman elämän aallonharjoihin ja pohjamutien raapaisuihinkin. Tässä olemme ansuz -riimun mysteerin edessä.

Sanat, verbaalimagia, galdri, ovat odinilaiselle magialle ominta aluettaan. Eivätkä sanat sinällään, tyhjäpäinen puhe tai viisastelu, vaan harkittu, moniulotteinen ja tietoinen puhe. Ei ole sattumaa, että ansuz on riimuna aettirissa neljäs, sitä edeltävän teesin, antiteesin ja synteesin jälkeen. Kokonainen näkemys, tietoisuus, syntyy samalla tapaa polaarisesti, kiteytyy suuntaansa niiden välistä, kantaen Mysteerin hehkua eteenpäin multiversumin pimeyteen.

- Tapio Kotkavuori