Jera ja ikuinen paluu

Svetlana Bakushina: Jera

Sato on kaikkien etu
ja hyvä kesä
ja korjattu pelto.

(Islantilainen riimuruno)

Siinä missä isa-riimu ilmensi keskittymistä minuuteen ja johonkin pisteeseen elämässä, on jera "ikuisen paluun" riimu. Luonnossa jeran voima esiintyykin vuodenaikojen vaihtumisena; mikäli talvi tuntuu pitkältä ja pimeältä, voi lohduttautua sillä, että se vaihtuu kuitenkin aina kevääseen ja kesään. Tämä näennäinen itsestäänselvyys pätee moneen muuhunkin asiaan.

Jera on ylipäänsä kaikenlaisten syklien riimu. Riimutyön tekijälle jera osoittaa tähänastisen työn sadon. Jera on sikäli armoton (kuten tietyssä mielessä kaikki riimut), että se antaa sen, mitä kukin ansaitsee, ts. mitä on omalla tietoisella työllä ja vaivannäöllä saanut aikaiseksi. Jera osoittaa aiempien tekojen tuloksen.

Jera on ajoituksen riimu. Tämä ilmenee niin positiivisessa kuin negatiivisessa merkityksessä. Jera voi tuottaa niin maallista vaurautta kuin henkistä yltäkylläisyyttä, mikäli ajoitus on ollut oikea ja "siemenet on kylvetty hyvään maahan". Negatiivisimmillaan jera ilmenee siinä, miten toistamme omat virheemme, vaikka pääsisimmekin ajoittain "uuteen alkuun".

Syvemmällä tasolla J-riimun mysteeri kytkeytyy ensimmäiseen (fehu) ja viimeiseen (othala) riimuun. Jeran voima vahvistuu, heikkenee ja vahvistuu jälleen uuteen alkuun. Sitä voi hyödyntää dynaamisen liikkeen ja muutoksen aikaansaamisessa. Tämä vaatii kuitenkin tarkkuutta ja kärsivällisyyttä: jos "satosi" ei vielä tänään ole suurin suuri, seuraavan syklin vaihtuessa tilanne saattaa olla jo toinen. Tämä kaikki on kiinni siitä, kuinka hyvin jeran voimaa osaa hyödyntää.

- Ensio Kataja

Jäässä, osa II

Hei Ensio,

sen verran hyvin ja kiteyttäen sanoit isasta, että tuohon ei tule paljon lisättävää mieleen. Pari ajatusta kuitenkin.

Isa on avautunut minulle painopisteeltään hyvin abstraktina asiana. Sen pääpaino tuntuu olevan todella laajassa yleisessä ”kosmisen jään” funktiossa. Tämä jäämäisyys ilmenee kiteyttämisenä, asioiden kasassa pitämisenä. Isa pitää erilaisia kokonaisuuksia yhtenäisinä. Initiaatin kohdalla tämä kiteyttäminen ilmenee selkeiten ehkäpä persoonatason egon kautta. Ego on kiteytymä itsen kokemisesta. Mikäli initiaatilla on liikaa isaa, hänen egonsa ja sen dynaamiset rajat ovat kuin asenteellisessa jäässä, jämähtäneet joustamattomasti paikoilleen suhteessa muuttuviin tilanteisiin ja elämän haasteisiin. Jos taas isaa ei ole tarpeeksi yksilön elämän kokonaisuudessa, hänellä ei ehkä ole ”selkärankaa”; selkeitä linjoja ja periaatteita joiden kanssa tehdä valintoja ja päätöksiä.

Hyvänä peilinä isalle on tulinen fehu, futharkin ensimmäinen riimu.

-Tapio kotkavuori

Jäässä

Tarvetulen hehkusta siirrytäänkin vanhemman futharkin toisessa aettirissa jään jähmeyteen. Niflheimristä voimansa ammentava isa tasapainottaa Muspellsheimrin väkevää tulisuutta.

I-riimun mahti ilmenee siinä, että se asettaa kaiken omalle paikalleen. Parhaimmillaan se voi esimerkiksi lujittaa tietoisuutta, mutta isalle on ominaista myös saada asiat jähmettymään silloin, kun niihin pitäisi saada liikettä. Negatiivisimmillaan isa ilmenee juuri voimattomuutena, haluttomuutena saattaa päätökseen asioita. Hyviä puolia kuitenkin on, että isa voi lisätä itsehillintää ja keskittymiskykyä; jää rauhoittaa ja viilentää, jarruttaa liiallista impulsiivisuutta ja kuumapäisyyttä. Jos ongelmasi ovat tällaisista seikoista lähtöisin, isa on hyvä kumppani muutoksessa.

Isa ilmenee myös sokeassa itsekeskeisyydessä tai ”kuoreen vetäytymisessä”. Aika ajoin on toki hyväkin pysähtyä hieman. Kaiken hektisen elämän keskellä isa voi auttaa ymmärtämään paremmin itseä ja omia voimavaroja.

Riimutyössä isa osoittaa elämäsi nykyisen tilan. Arvioi asioita uudelleen. Keskitä tahtosi. Unohda kaikki epäoleellinen. Käänny takaisin kohti Itseä, syvintä olemustasi. Tämä on isan viesti ja sen voima.

- Ensio Kataja