Pyhä marjakuusi

Jos jeran sykli on tuonut hyvän sadon, voi eihwaz-riimu ilmentää tällöin jonkin prosessin tai elämänvaiheen loppuun saattamista. Kaikille riimuille bipolaariseen tapaan voi eihwazin kohdallakin päätyä onnistumisen sijasta myös kehnoon lopputulokseen, ellei aika yksinkertaisesti ole oikea kyseisille muutoksille.

Eihwazin englantilainen riimuruno kuvailee marjakuusta, joka on ulkoa karhea, kova puu, joka juurtensa tukemana seisoo lujasti maassa. Tämä ilmentää kestävyyttä, jatkuvuutta ja eräällä tapaa jopa ”ikuista” elämää. Ikivihreä marjakuusi edustaa kuitenkin myös kuolemaa (muutosta); sen marjat ja neulaset ovat myrkyllisiä.

Islantilainen riimuruno puolestaan kuvaa eihwazia jänteväksi jouseksi, hauraaksi raudaksi ja jättinuoleksi. Samoin kuin marjakuusi on toiminut germaanisilla heimoilla jousipyssyjen raaka-aineena, myös E-riimulla on suojelevia ominaisuuksia.

Eihwaz kurottaa vertikaalisesti kohti Asgardhrin korkeimpia huippuja, mutta työntyy samaan aikaa myös syvyyksiin, suuntanaan Hel; tämä ylempien ja alempien maailmojen yhteyden todellinen mysteeri avautuu täysin vasta systemaattisen, odinilaisen riimutyön myötä. Eihwazin voiman valjastaminen täysimittaisesti vaatii arkkityyppisen riimumestari Ódhinnin esimerkin mukaista toimintaa, jota käsittelen PYHÄ-blogissani kirjoituksessa Rúnatals þáttr Óðins.

Eihwazin kohdalla voitaisiin myös käsitellä "tietoisuuden talon huoneita", vai mitä, Tapio?

- Ensio Kataja

Syklien ytimessä

Initiatorisesti eräs oleellinen näkökulma jeraan on se, miten sisäinen ja ulkoinen syklisyys nivoutuvat toisiinsa. Ulkoinen syklisyys liittyy aikaan, vuodenkulkuun ja muihin selkeisiin ajallisiin jaksoihin. Sisäinen syklisyys liittyy oman sisäisen kokemusmaailman elementteihin. Riimujen magiaan ja niihin sitoutuneeseen initiatoriseen olemassaolon kokemistapaan kuuluu, että sisäinen ja ulkoinen nivoutuvat dynaamisesti yhteen. Keho, fyysinen maailma, ei ole vitkille sielun vankila. Kokonaisvaltainen onni on jotain, missä nämä minuuden puolet täydentävät toisiaan ja menevät monella tapaa limittäin.

Jeraa on mielenkiintoista tarkastella suhteessa Futharkin ensimmäiseen ja viimeiseen riimuun (fehu ja othala) kuten Ensio jo hyvin huomioi. Lisään tähän, että jeraa on hyödyllistä tarkastella myös suhteessa kahteen sitä seuraavaan riimuun, eihwaziin ja perthroon. Jos jera on initiaatin olemassaolon horisontaalisen tason syklinen ydin, ikuisen paluun myytin mysteeri, on eihwaz oman olemassaolon vertikaalinen ulottuvuus, erilaisten tietoisuuden tasojen hierarkioiden mysteeri, aina Asgardhrista Midgardhrin kautta Heliin (tämän suhteen on mielenkiintoista ajatella myös tiwaz-riimua ja siihen liittyvää Irminsulia). Kaikki, mitä vitkin elämässä on jeran syklien ja eihwazin tasojen kautta tullut olevaksi, on loogisena jatkumona perthron mysteerissä wyrdinä. Germaanisten myyttien Yggdrasill-maailmanpuuta tarkastellen tämä kaikki tapahtuu maailmoiden risteyspisteessä, Midgardhrissa, erityispainon ollessa Midgardhrin ja Vanaheimrin välissä.

Maagisten metodien suhteen liitän jeraan kiinteästi mm. päiväkirjan ja maljojen juonnin. Ne, keillä on käsillä ensiteokseni Vasemman Käden Polku, voivat lukea aiheesta lisää kirjan kappaleista Päiväkirja ja Karhunmalja. Uskontotieteen piiristä jeran mysteeriä lienee parhaiten valottanut Mircea Eliaden klassikko Ikuisen Paluun Myytti.

- Tapio Kotkavuori